Naisseikkailut - koodinimi pyörämimmi

Tässä pitkin vuosia, keskimäärin kerran vuoteen törmännnyt erääseen polkupöyrällä liikkuvaan mimmiin. Omien havaintojeni mukaan alkaen vuonna 2013, päättyen 2017. Alunperin taisin ekan kerran tavata erään oppilaitoksen ruokalassa vuonna 2013. Hän seurasi ruokalan jonon läpi aina leipäpöydälle asti samaa tahtia. Kävi silmäkontaktit meillä siinä leipäpöydän jälkeen. Sitten siirryin siinä istumaan vapaaseen pöytään ajatellen, että josko tämä arvon mimmi olisi tullut perässä samaiseen pöytään. Kun istumaan pääsin, niin eipä näkynyt tätä mimmiä missään ympärillä. Katosi maagisesti hän. No siihen mun pöydälle tuli eräs toinen mimmi syömään kaveriksi. En aiemmin häntä tuntenut. 

Eipä tultu hänen kanssaan erityisemmin juttuun joten söin joutuisasti, ja lähdin viemään ruokatavaroita pois eli niitä varten olevaan jonoon. Hämmästyksekseni tämä tarinan alkuperäinen mimmi hyppäsi jostain pöytien välistä siihen jonoon eteeni. Se oli hetken unelmatilanne, että ajattelin voivani mennä hänen taakseen siinä. Kuitenkin sen verran etäällä olin, että minun ja tämän mimmin väliin ehti pari jätkää tulla eteen. En siinä sitten saanut sanotuksi, että voisitteko väistää, niin vois jutella mimmin kanssa. No, ajattelin, että kun päästään jonon loppuun asti, niin ehkä se mimmi olisi siellä odottamassa sitten. No kun pääsin loppuun, niin eipä ollut odottamassa. Oli jatkanut omia matkojaan. Ruokalasta kun poistuin, niin vähän joutuisammin liikuin ja katselin ympärilleni että olisiko tämä mimmi vielä näkökentällä. Eipä näkynyt. Se siitä sitten.

Viikkoa myöhemmin kun kävin samaisessa ruokalassa, niin samainen mimmi oli erään seinän lähellä ravintolan lähellä. Vasta kun olin ruuan saatu maksetuksi ja menossa syömään, niin tajusin että ei hitto, se sama likka oli siellä. Toivon sitten, että josko olisi vielä ruokailun päätteeksi siellä. Olin toiveikas. Kun lähdin takaisin ravintolasta pois, niin eipä ollut enää tämä mimmi siellä, oli johonkin kadonnut.

Tästä tapahtumasta noin puolen vuoden päästä talvella kun olin pyörällä lähdössä opiskelija-asuntoa kohti, niin yliopiston eräällä pyöräilytiellä eräs kaverini pisti mulle kännykkäviestin. Samantien pysähdyin, ja tästä seurasi hätkähdyttävä hetki. Eräs pyöräilevä vastaantuleva mimmi pysähtyi samalla hetkellä vähän matkan päästä minusta, ja loi vielä katsekontaktin minuun. No siinä kaverille pistelin viestiä, ja ajattelin että voisin käydä jututtaa tätä mimmiä. Siinä oli semmoinen tilanne, että mulla yhtäkkiä tuli hyvin kuumottava olo, että ajattelin, että tuliko mulle vilu ja kuume nyt jostain. No siinä sitten kännyn pistin taskuun ja hyppäsin pyörän päälle ja otin hienostuneen vauhdin. 

Lähdin kohti tätä mimmiä, joka näytti ihan kuin hän olisi odottanut minua siinä. Ajoin mimmin vierelle siihen ja katsoin miltä hän näytti kokonaisuudessaan - pukeutuminen, polkupyörän look, tosi nätti mimmi - mutta meninkin ihan lukkotilaan siinä. Vaikka rauhallisesti liikuin pyörällä, hyvin rauhallisesti, niin menin tämän mimmin ohi ja ajattelin siinä kasata itseni. Kun katsoin taakseni, niin tämä likka vielä siinä odotteli, vaikka oltiinkin jo selät vastakkain etäisyydestä huolimatta. Kasailin  vielä siinä tovin itseäni, mutta huomasin että tämä pyörämimmi nostikin jalkatuen ylös ja lähti polkemaan eteenpäin. Siinä sitten ajattelin, että äh, olkoot. Toisella kertaa sitten, katsotaan milloin tiemme kohtaavat uudelleen - jos kohtaavat. Tämän tapaamisen myötä ristin hänet "pyörämimmiksi".

Eräs kerta sitten kun menin erääseen tapahtumaan keskustan lähellä, niin olin jo melkein perillä. Sitten siinä viiletti joku pyörällä ohi. Kun pyörä meni ohi, ja olin sen tyypin ohi mennyt, niin tajusin, että olipa muuten sen pyörämimmin näköinen. Siinä taas hetken itseäni kasailin uusiksi, Mutta itseni kokoaminen kesti liian kauan selvästi. Lähdin tämän pyörämimmin perään, vaan en enää nähnyt kadun varrella missään häntä. Semmoinen pari korttelia menin samaiseen suuntaan kuin mihin hän oli ohittaessani häntä menemään. No happy day.

Ajattelin, että tämä tarina taisi olla tässä. Eipä näkynyt taas pitkin aikoihin, joten ajatelin, että jotain uutta arkeen. Oli jotkut poliittiset vaalit keskustassa kevät 2015 varmaankin. Tulin itse työvoimapoliittisesta koulutuksesta kotia kohti. Matkan varrella katsoin kännykkää, onko tullut viestejä mulle. Oli kaveri pistänyt viestiä, että kiinnostaisko mennä katsoo näitä poliittisia vaaleja. No soitin hänelle takaisin että oon tässä liki keskustassa vielä. Hän ilmoitti että tulee takaisin keskustaan.

Jäin siinä sitten keskusta-aukion reunaan venaamaan. Sitten siinä hetken venattuani huomasin, että tämä pyörämimmi ajoi pyörällään rauhallisesti keskusta-aukion läpi ja katseli ympärilleen. Tosin kun itse olin jalkasin liikenteessä ja väkeä oli paljon, niin en ehtinyt perään sitten millään. Olisihan sen mimmin kanssa ollut kiva jutella ja vaihtaa yhteystiedot ja nimet, että olisiko yhtään potentiaalia kaveriksi tai enemmän. No, kun tämä pyörämimmi oli aukion läpi ajanut, niin en sitten nähnyt häntä siinä. Katosi taas johonkin.

Kaverini sitten lopulta tuli paikalle, niin mentiin keskustan kojun lähellä, kun siinä kaveri sai kahvia. Siinä sitten jorinoitiin ja hengailtiin. Yhtäkkiä kaverini vasemmalta puolelta joku yritti päästä ohi. Kaveri siinä sitten vähä väisti ja peruutti. Ja itse totesin silloin että "jaa, ollaanko myö vähän niinkun tiellä?" johon kaverini kuittasi hauskasti "No näköjään". Riittävän pitkälle kun kyseinen joku tyyppi tuli sieltä pyöränsä kanssa, niin kyseessä oli tietysti tämä pyörämimmi. Minulla ja hänellä taas katsekontaktit osuivat kohdilleen ja hän oli taas niin lumoavan kauniin näköinen ettei saanut katsetta irti. Hän siinä minua katsoi ja ohitti pyörällä samalla. 

Sitten hän lopulta käänsi päänsä eteenpäin ja meni tosi matelemalla eteenpäin ja pysähtyi siinä selkä minuun päin 4-5 metrin päähän. Ilmeisesti tämä katsekontakti aiheutti minuun jännitystilan, eli olin taas lukossa. Siinä sitten rauhoittelin itseäni, ja ajattelin et jos 3 sekuntia vielä tuo mimmi tuossa olisi niin lähestyn häntä sitten. No siinä kun kasasin itseäni henkisesti kuntoon, niin tämä mimmi ehti ekojen sekuntien aikana lähtemään, enkä ehtinyt tekemään mitään konkreettista asialle. Hän toki sitten pysähtyi 10-15 metrin päähän uudestaan, otti kännykän esiin, kirjoitti ilmeisesti jollekin jotain nopeasti, ja jatkoi matkaa samantien. En siis ehtinyt tekemään asialle yhtään mitään. No kaverin kanssa jatkettiin siinä hengailuja ja vaalikojujen katsomisia.

Sitten oli vuosi 2014. Vuorotyössä olin koko kesän siinä. Eräs tuttavamimmi ehdotti treffejä keskustassa. Käytiin hänen kanssa heittämässä eräs järvenympäri menevä kävelylenkki ja tutustuttiin. Sitten palattiin takaisin keskustaan iltasella klo 20-20.30. Siinä sitten hengähdettiin ja hetken päästä toivotettiin illanjatkot toisillemme. Siitä lähdin pyöräilemään takaisin omaa asuntoa kohti. Tämä matka jäi erityisesti mieleen. Lähdin kohti erästä pyöräsiltaa. Kun olin tuulitunnelin sisällä, niin hiljensin pyörällä vauhtia ja olin hämmästynyt kun sillan alimenevä tieliikenne oli ihan hiljainen, eikä ihmisiä näkynyt missään. Oli hyvin lumoava hetki. Siinä siis pyöräilin tosi tosi hitaasti ja ääneen taisin jopa miettiä et tekis mieli pysähtyä. 

Kohta siinä sitten joku ajoi vierelleni pyörällä. Oli taas sellainen hetki, että alkoi samaan aikaan ahdistamaan ja jännittämään, että kuka on tullut vierelleni. Lopulta sain katsottua sivusilmällä vasemmalle että taitaa olla pyörämimmi siinä. Tässä olisi ollut selvästi aihetta pysähtyä, mutta taas kerran mua alkoi sairaalloisesti jännittää. En saanut sanotuksi mitään, ja jotenkin jännitystä lisäsi kun tämä pyörämimmi ei saanut sanotuksi mitään. Lopputulos oli taas surullinen, koska aloin panikoida, ja lähdin polkea vauhdilla kotia. Ja kun sillan olin ylittänyt niin katsoin taakseni vielä, mutta eipä näkynyt enää ketään. Kyllä taas harmitti. Oma mokani, mutta ihmettelin tuota, että miksi alkaa juuri tämän kyseisen mimmin kohdalla jännittämään niin paljon.

Kerran kävi sitten niin, että kävin keskustan eräässä ruokakaupassa ostoksilla. Siinä makeisosastolla huomasin kiinnostavan mimmin. Oli tilanne että oltiin selät vastakkain. Lopulta sain itseni rohkaistua että voisi mennä vierelle juttelee. Kävikin niin hassusti, että samaan aikaan käännyttiin toisiamme kohti ja mentiin toistemme ohi -- ja taas olimme selät vastakkain. Siinä sitten hetken funtsittuani lähdin kohti kassa-saareketta. Huomasin tuon mimmin katselevan ympärilleen, ilmeisesti etsi minua. Siinä vielä yhden ostoksen otin viereltäni. Vaan kun pääni käänsin, niin taas oli mimmi kadonnut johonkin. Kun menin lopulta kassalle niin huomasin monen kassan päässä, että taas mimmin kanssa katsekontaktit osuivat. Kassalta kun sain tavarat kootuksi, niin ajattelin että menempä läheisen roskalaatikon vierelle odottamaan. Funtsin, että kun mimmi menee ohi, niin alan seurata häntä ja hypätä mukaan jutustelemaan. Lopulta alkoi kuitenkin liikaa ajatuksia pyöriä päässä itselläni, ja lopulta kävi niin että ahdistuin ajatuksesta, ja aloin miettiä, että olisinko liiaksi ahdistelija jos teen tuolla tavalla. Lopulta ajatukseni kariutui metsään ja lähdin pois kaupasta.

Vuonna 2016 käytiin kaverini kanssa keskustassa kävelemässä ja yhden puistonpenkin äärelle pysähdyttiin vapun aikoihin. Siinä sitten huomasin jossain vaiheessa että parin puistonpenkin päässä oli taas tämä pyörämimmi pyöränsä vieressä katsomassa kohti puistoa. Eli hän katsoi minusta poispäin ja vasemmalle. Aikansa siinä puistoa kohti hän katsoi, lopulta hän kääntyi pyörän kanssa pois päin, ja lähti jatkaa matkaa.

Sitten kesän alussa 2016 kävin keskustan aukiolla istahtamassa. No siinä aukion kiviportailla kun istuin, niin oikealle puolelleni tuli joku mummoikäinen juttelemaan kaikennäköistä. Varmaan siinä joku 5 minsaa juteltiin. Kohta katsoin ohimennen että siitä mummosta 5 metrin päässä oli joku nätti likka. Sitten havahduin katsekontaktin osuessa, että tämä on se samainen pyörämimmi. Siinä sitten vuoroin katselin mummoa ja vuoroin tätä pyörämimmiä. Kovasti olisin halunnut mennä pyörämimmin kanssa juttelee jo, mutta en kehdannut mummoa keskeyttää kun hän sydänsurujaan vuodatteli minulle. Sitten lopulta pyörämimmi otti puhelimen käteen, meni minun ja mummon taakse olevaan suuntaan ostoskeskuksen seinän luo ja soitti puhelun. Eli hänen katsekontakti oli mun ja mummon suuntaan. Siinä ajoittain katselin pyörämimmin suuntaan, että mitä hän touhusi. Puhelimessa oli.

Siinä sitten tarinoitiin tämän mummon kanssa edelleen. Kohta tuli joku mimmi aukiolle ja vilkuili ympärilleen. Sitten pyörämimmi kävelyn ja hölkän välimuodolla meni tämän toisen mimmin luo ja moikkasi häntä "mmmmooooooooiiii!". He siinä sitten aikansa juttelivat. Siinä sitten ajattelin, että voisin mennä juttelee heille, kunhan saadaan tämän mummon kanssa jutut juteltua. Kaunis oli ajatus, mutta toisin kävi. Kohta nämä mimmit jatkoivat eteenpäin katua pitkin. Ja pian sen jälkeen tämä mummo lähti jatkamaan matkaa. Sanotaanko näin, että olin hyvin hämmästynyt tilanteesta. Mutta tosiaan tässä oli se pointti, että mua jännitti vähän liiaksi vielä. Jos olisi ollut sama kokemusmäärä kuin nyt kirjoitushetkellä, niin olisin pyytänyt mummoa pyytämään pyörämimmiä mukaan keskusteluun tai ohjannut keskustelun jotenkin pyörämimmin suuntaan. No, tsäänssi meni sillä kertaa siinä.

No, sitten taas kuukaudet kuluivat tästä eteenpäin. Eli jatkoin taas normaalia arkea. Vuoden 2017 kesäkuussa kävin keskustan kautta heittämässä lenkin. Oli lomat alkamassa töistä, ja olin jotenkin aivan hermona ja v-käyrä ihan tapissaan. Pihisin ja puhisin koko lenkkeilymatkan. Siinä taas kun keskustan aukiolle pääsin, niin joku mieshenkilö kohteliaasti kyseli "hei anteeks? olis kysyttävää? HALOO HALOO!" näiden jälkeen kuulin ihan kuin pyörämimmi olisi kommentoinut tälle tyypille, että "no annahan olla". Mutta tosiaan olin ihan hermona, olin kuin räjähtämäisillään oleva ruutitynnyri, ja halusin päästä vain nukkumaan, joten sivuutin tilanteen kylmästi kuin en olisi huomannut mitään. Jos olisi ollut rento ja rauhallinen fiilis, niin olisin ilomielin mennyt mukaan.

Tähän vuoteen 2017 tämä koodinimi tarina päättyy. Eipä ole tätä pyörämimmiä näkynyt missään. En tiedä onko hän löytänyt jonkun puolison itselleen?  Ehkä on, ehkä ei. Muuttanut toiselle paikkakunnalle? Mutta tässä nyt tämmöinen tarina, että näinkin voi käydä. Monta epäonnistumista saman tapauksen kanssa. Olisi kyllä kiva tutustua kyseiseen mimmiin - ihan vaikka vaan kaverillisesti. En edelleenkään nimeltä tiedä kuka on kyseessä. Jos tulee vielä vastaan, niin on täysin tervetullut.

Naisseikkailut #3 - Keskusta-aukio tyhjäksi

Erään sydänystäväksi muodostuneen miestuttavani kanssa käytiin taas kerran kokeilemassa onneamme naismarkkinoilla. Ei käyty yökerhossa, ei opiskelijabileissä tai vastaavissa sisätilamestoissa. Käytiin kaupungin eräällä aukiolla, missä oli paljon istuinpaikkoja. Kesäinen oli keli ja ihmisiä oli tottakai lämpötilan innoittamana tullut hengailee aukiolle.

Tähän tarinaan liittyy toki tällainen, että huomattiin eräs meitä nuorempi mieshenkilö, joka pyöri aukiolla siihen malliin, että olisi hän halunnut selvästi mimmeihin tutustua. Ei vaan rohkeus riittänyt. No aikamme kun seurasimme hänen liikkeitään, niin lähdimme hänen peräänsä. Saatiin lopulta hänet erään kauppakeskuksen sisätilojen lähellä. Kun kyselimme suoraan tilannetta, että olisiko hänellä kiinnostusta tulla pokailemaan mimmejä meidän kanssa. Luonnollisesti hän vierasti tilanne ja kieltäytyi asiasta. Hieman harmitti mua ja tuttavaani tilanne joten mentiin lähimmistä ovista ulos hetkeksi funtsimaan, että mitä sitä touhuttaisiin nyt tässä. Siinä parin minsan sisään tämä kolmas mieshenkilö sai kasattua itsensä ja hienostuneesti tuli siihen meidän luo, että hän olisi sittenkin kiinnostunut tulla pokailemaan mimmejä.

Yllätyimme hieman tuttavani kanssa tästä kolmannen miehen ulostulosta. Mutta sitten lähdimme takaisin tälle läheiselle aukiolle, ja katsottiin missä on kiinnostavan näköisiä mimmejä. Ja sinne suuntasimme. Annoimme tälle uudelle miestulokkaallemme mahdollisuuden tehdä aloitus, ja luvattiin jeesata miestä hädässä, jos tilanne sitä vaatii. No tämä nuori mies sitten hoiti ensimmäisen kohtaamisen niin hienosti, että minua ja tuttavaani nauratti vedet silmillä. Kun tällä nuorella miehellä oli vielä pokkaa sanoa asioita, joita meillä ei olisi enää ollut mieleenkään sanoa. Toki tälle miehelle selitettiin tilanne, että ihan oikein teit, etkä voinut tietää asiasta, mutta oli hauskan kuulosta sivulta seuralta, miltä me oltais kuulostettu jos oltaisiin oltu sun tilalla.

Tässä kun sitten ensimmäisen mimmikaverien juttusilla käytiin, ja he antoivat pakit hienostuneesti. Siirryimme seuraavaan siinä, hieman eri sävyyn lähestyttiin. Aikansa juttelimme heidän kanssa, ja taas sitten hienostuneiden pakkien jälkeen seuraavaan siirryttiin. Pistin merkille siinä, että ympärillä alkoivat pikkuhiljaa ihmiset kadota ympäriltä, eli meilläkin tsäänssi väheni reilusti jokaista tapaamista kohti.

Ei se mitään, tässä taas se opittiin, että missä paljon ihmisiä, niin ei kannata pyöriä ympäriinsä, koska sitten se on negatiivinen kokemus ympärillä oleville ihmisille. Sama tilanne tulee kun erilaisia myyjiä on alueella. Eihän sinne halua, kun tietää et siellä jatkuvasti lähestytään milloin minkäkin tuotteen takia. EVVK.

Mutta kyllä, näillä trendein saatiin keskusta-aukio tyhjäksi. Ei ollut siis toimiva tapa, mutta eihän me tätä voitu tietää. Hyvää kokemusta siis.

Naisseikkailut #2 - Keskustelun avauksien harjoittelua

Itselläni oli alkuaikoina se haaste, että vaikka pystyinkin menee johonkin pöytään mimmien kanssa, niin monesti en lainkaan ymmärtänyt mistä heitä kiinnostaisi jutella. Tämä oli siis jonkinlainen pullonkaula itselleni. Kuitenkin hyvin kovalla ja raskaalla työllä olen saanut sitten tavattua erilaisia ihmisiä.

Eli ajan kanssa kun erehdyin menemään ruokalassa istumaan vieraiden ihmisten joukkoon, eli oli miehiä ja naisia samassa pöydässä. Lähinnä kuuntelin heidän tarinoitaan. Alkuun oli todella todella raskasta, kun piti ihan tyhjästä opetella ymmärtämään, että kuuntelee vaan, ymmärsi tai ei. Tätä jatkui päivä ja viikkotolkulla itselläni. Monen monta kertaa tuntui että keskusteluissa tuli jatkuvasti uusia asioita ihmisillä, ja oma pää hajoaa kohta, tik tak tik tak tik tak ...

Kuitenkin jossain vaiheessa tilanne palkittiin. Siis jossain vaiheessa kun hyppäsin muutamiin pöytäkeskusteluihin kuuntelemaan, niin ihmiset puhuivatkin jo sitten samoja tuttuja asioita kuin aiemmilla kerroilla. Se oli kyllä todella palkitseva hetki itselleni. Siinä sitten tajusin, että eipä tuota loputtomiin kestä, vaikka sitä tuntui monen monta kertaa että ei pysy perässä ei sitten millään.

Siinä sitten kun sain pohjalle tätä niin sanottua tietotaitoa ihan ruokalasta - ja lopulta muistakin piireistä - niin aina sivistyi ja sivistyi lisää.

Jossain vaiheessa näiden jälkeen kun lähdin taas yökerhon puolelle ihmettelemään elämää ja ihmisiä. Kokeilin taas mennä yhdessäkin pöydässä tyttöjä jututtaa. Lopulta tuli se kerta vastaan sitten, että he kun kertoivat että mitä opiskelevat, niin pystyinkin juttelee samoista asioista ja osittain tai vähän heidän kiinnostuksen kohteistaan, ja siinä sitten pöytäkeskustelut jatkuivat näinä iltoina pitkään pitkään pitkään. Ja kun kerta alkuun päästiin ja kun osui jollekin tytölle sydäntä lähellä oleva aihe, niin tarinaa riitti, ja itsehän siinä kuuntelin mielelläni lisää, lisää ja lisää.

En silloin vielä ymmärtänyt psykologian käyttäytymis- ja kognitiivisen tieteen päälle, mutta olin tiedostamattani tehnyt itselleni uudenlaisen käyttäytymismallin, kun ihmisiä kuuntelin alkuun sivulla, ja myöhemmin osallistuin keskusteluun. Välillä jopa kun ihmiset pöydässä kertoivat keskenään mitkä asiat oli jollain kurssilla ihan perseestä ja mitkä siistejä asioita. Pystyin osallistumaan sitten uusilla porukoilla myöhemmin eri pöytäkeskusteluihin ihan vaan sillä että tiesin ja olin kuullut jotain samasta aiheesta. Vaikka mitään muuta en tiennytkään. Muutaman käyttäytymismallin rakennettuani pohjalle sivistin ja sivistin itseäni lisää. Pitkä ja kivinen tie siis takana monen vuoden ajalta. Tiedän siis monien muiden koulutusalojen asioita kuin vain mitä ite olin opiskellut.

Toki sitten kun sain pohjaosaamisen riittävän korkealle, niin sen innostamana sitten pikkuhiljaa laajensin ja laajensin tietotaitoani - aina kun osui uusia ihmisiä matkan varrelle uusilla tuntemattomilla asioilla. Monet hetket näistä ihan alusta alkaen olivat ihmeellisiä itselleni, ja tein myös itselleni kannustimen tästä, vaikka työlästä olikin.

Todella kivaa ollut sitten yökerhoissa ja muulla kun naisten seuraan mennyt, niin pystynyt osallistumaan jutusteluun ja ollut automaattisesti jotain juteltavaa. Ja jos ei ollut juteltavaa, ja naiset olivat luonteeltaan sellaisia, että kertoivat mielellään asioista, nin olihan sitä sitten kuunneltava. Se että kuuntelin, oli heille varmasti mukavaa, mutta myös se auttoi itseäni tulevilla reissuilla.

Toki itse vieläkin välillä jännitän uusien ihmisten kohtaamista. En tiedä mistä syvältä sisältä se kumpuaa. Ehkä siinä on se pelko, että pakit tulee. Vaikka tuskin koskaan niitä ei ole tullut. Mutta silti se jostain syvältä kumpuaa. 

Naisseikkailut #1

 Eräs ilta menin tässä opiskelijabileisiin kaupungissa x, yökerhossa y. Kaipasin vaihtelua arkeen, kun opiskelut alkoivat kyllästyttää. Yökerhossa alkoi tulla väkeä pikkuhiljaa, mimmejä laidasta laitaan haalarien värien perusteella. Istuin eräälle pöydälle seuraamaan asiaa, kunnes huomasin että ihmiset lähtivät juttelemaan toistensa kanssa eri pöytiin.  Huomasin olevani yksin omassa pöydässäni. Oli aika tehdä asialle jotain.

Sillä kerralla yökerhossa ei ollut pöydissä ketään yksin, mikä oli itsessään hyvin hämmästyttävä hetki. Hetkeä ennen kuin lähdin mukaan toisten pöytiin, mietiskelin hetken, että miten voisi aloittaa juttelut. Se on se perinteinen joka kerta kun illan aloittaa, niin aina se samainen alkujännitys. No, lopulta keksin jotain, ja menin ekaan pöytään juttelee. Opiskelijakaverit olivat tulleet iltaa istumaan tenttipäivän päätteeksi. Vähän siinä tutustuttiin, ja totesin, että hyvän päivän tuttavista tässä tilanteessa ei edetä sen pidemmälle. Aika astua seuraavaan pöytään.

Muutamassa seuraavassa pöydässä oli vähän sama juttu, vaikka olikin eri alan opiskelijoita. He olivat tulleet odottamaan kaveriaan läsnä, joten sain sitten sen verran aikaa olla pöydässä mukana. Eli sen verran aikaa oli tehdä vaikutus näihin mimmeihin. Siinä sitten kyselin kiinnostuksen kohteita, mitä leffoja tykkäävät katsella ja millainen musiikki heille uppoaa. Rentoa keskustelua oli hetkestä toiseen, ja ihan kivoja ihmisiä olivat. Päästiin jo siis hyvin juttuun keskenään ja aloin jo miettimään, että saisiko vielä syvällisempää suhdetta luotua näiden välille. Eli aloin jo hetken panostamaan lisää siinä. Toki tämän hetken sattuessa heidän pari kaveriaan tuli paikalle, jonka jälkeen he tyylikkäästi toivottivat illanjatkot ja hyviä tuloksia illan tutustumispöytiin.

Sitten tuli näiden jälkeen niitä pöytiä vastaan, että kun olin menossa juttelee, niin ladyt kiireen vilkkaan olivatkin jo lähdössä eteenpäin. Eli tuli tämäkin koettua. Ensimmäinen kokemus tästä oli jotenkin niin hirveä, että otin aikoinaan sen ihan henkilökohtaisesti, ja pidin itseäni huonona. Mutta ajan kanssa tajusin, että tämä on jonkinlainen luonnonlaki tämäkin hetki, eikä liity itseeni millään lailla.

Lopulta yökerhossa meininki oli monen pöytäseurueen jälkeen sellainen, että koin turhautumista paljon ja jonkinlaista surua oli päällä, että ajattelin lähteä kotiin. Ja lähdinkin kotiin. Kävelin ekasta tilasta pois kohti toista tilaa, ja siitä vielä kolmatta. Siinä sitten jo mietin että menisikö sitä suoraan nukkumaan vai katsoisinko piristykseksi jonkun elokuvan Netflixistä. Oli siis aika aloittaa elokuvan katsominen ja unohtaa ilta. Kännykästä oli kätevä katsoa sopivaa tarjontaa ja uusia leffoja, hienoa että näinkin kätevästi pystyy nykyään tekemään. Yhtäkkiä eteeni tulikin pari mimmiä haalareissa ja jyräsivät takaisin edelliseen tilaan yökerhossa. Olin siinä vähän häkeltynyt, että mitä ihmettä. Olin siinä sitten, että antaa näiden mennä kunhan ohi pääsevät ja jatkan sitten himaan. Eipä auttanut. Pari likkaa otti käsistä kiinni nätisti ja veivät tanssilattialle.

Siinä tanssilattialla muodon vuoksi tanssin hetken, kunnes alkoi mimmeistä toinen eläytyä mun elämääni siinä määrin että huomasin hänessä olevan samoja piirteitä itsessäni. Olikin positiivinen yllätys, ja siinä sitten mietin hetken, että jos minä nyt sitten hengailen näiden mimmien kanssa tunnin pari. Ja tämän osalta sitten kyllä pysyikin, tunnin pari siinä keskiyöllä hengailin näiden kanssa, kunnes heille hymyssä suin totesin että lähden himaan tästä. Siinä sitten vaihdettiin yhteystiedot keskenään.

Sinä iltana pakkasta oli jotain 30 astetta, mutta noin happy ending lopetuksella sitten jaksoin painaa opiskelija-asunnolleni hymyssäsyin, ja kyllähän kroppa kävi niin kuumana illasta. Siis vain siitä että ilahduin saadessani naisseuraa, niin oli niin ilahtunut että yksi kotimatka 30 asteen pakkasessa ei tuntunut missään. Ja tässä tapauksessa nämä kaksi likkaa jäivät kavereikseni. Mutta siis seksiseuraa ei irronnut heistä tällä kertaa eikä tulevissa tapahtumissa. Mutta hauskoja mimmejä olivat - ja ovat edelleen.