Itselläni oli alkuaikoina se haaste, että vaikka pystyinkin menee johonkin pöytään mimmien kanssa, niin monesti en lainkaan ymmärtänyt mistä heitä kiinnostaisi jutella. Tämä oli siis jonkinlainen pullonkaula itselleni. Kuitenkin hyvin kovalla ja raskaalla työllä olen saanut sitten tavattua erilaisia ihmisiä.
Eli ajan kanssa kun erehdyin menemään ruokalassa istumaan vieraiden ihmisten joukkoon, eli oli miehiä ja naisia samassa pöydässä. Lähinnä kuuntelin heidän tarinoitaan. Alkuun oli todella todella raskasta, kun piti ihan tyhjästä opetella ymmärtämään, että kuuntelee vaan, ymmärsi tai ei. Tätä jatkui päivä ja viikkotolkulla itselläni. Monen monta kertaa tuntui että keskusteluissa tuli jatkuvasti uusia asioita ihmisillä, ja oma pää hajoaa kohta, tik tak tik tak tik tak ...
Kuitenkin jossain vaiheessa tilanne palkittiin. Siis jossain vaiheessa kun hyppäsin muutamiin pöytäkeskusteluihin kuuntelemaan, niin ihmiset puhuivatkin jo sitten samoja tuttuja asioita kuin aiemmilla kerroilla. Se oli kyllä todella palkitseva hetki itselleni. Siinä sitten tajusin, että eipä tuota loputtomiin kestä, vaikka sitä tuntui monen monta kertaa että ei pysy perässä ei sitten millään.
Siinä sitten kun sain pohjalle tätä niin sanottua tietotaitoa ihan ruokalasta - ja lopulta muistakin piireistä - niin aina sivistyi ja sivistyi lisää.
Jossain vaiheessa näiden jälkeen kun lähdin taas yökerhon puolelle ihmettelemään elämää ja ihmisiä. Kokeilin taas mennä yhdessäkin pöydässä tyttöjä jututtaa. Lopulta tuli se kerta vastaan sitten, että he kun kertoivat että mitä opiskelevat, niin pystyinkin juttelee samoista asioista ja osittain tai vähän heidän kiinnostuksen kohteistaan, ja siinä sitten pöytäkeskustelut jatkuivat näinä iltoina pitkään pitkään pitkään. Ja kun kerta alkuun päästiin ja kun osui jollekin tytölle sydäntä lähellä oleva aihe, niin tarinaa riitti, ja itsehän siinä kuuntelin mielelläni lisää, lisää ja lisää.
En silloin vielä ymmärtänyt psykologian käyttäytymis- ja kognitiivisen tieteen päälle, mutta olin tiedostamattani tehnyt itselleni uudenlaisen käyttäytymismallin, kun ihmisiä kuuntelin alkuun sivulla, ja myöhemmin osallistuin keskusteluun. Välillä jopa kun ihmiset pöydässä kertoivat keskenään mitkä asiat oli jollain kurssilla ihan perseestä ja mitkä siistejä asioita. Pystyin osallistumaan sitten uusilla porukoilla myöhemmin eri pöytäkeskusteluihin ihan vaan sillä että tiesin ja olin kuullut jotain samasta aiheesta. Vaikka mitään muuta en tiennytkään. Muutaman käyttäytymismallin rakennettuani pohjalle sivistin ja sivistin itseäni lisää. Pitkä ja kivinen tie siis takana monen vuoden ajalta. Tiedän siis monien muiden koulutusalojen asioita kuin vain mitä ite olin opiskellut.
Toki sitten kun sain pohjaosaamisen riittävän korkealle, niin sen innostamana sitten pikkuhiljaa laajensin ja laajensin tietotaitoani - aina kun osui uusia ihmisiä matkan varrelle uusilla tuntemattomilla asioilla. Monet hetket näistä ihan alusta alkaen olivat ihmeellisiä itselleni, ja tein myös itselleni kannustimen tästä, vaikka työlästä olikin.
Todella kivaa ollut sitten yökerhoissa ja muulla kun naisten seuraan mennyt, niin pystynyt osallistumaan jutusteluun ja ollut automaattisesti jotain juteltavaa. Ja jos ei ollut juteltavaa, ja naiset olivat luonteeltaan sellaisia, että kertoivat mielellään asioista, nin olihan sitä sitten kuunneltava. Se että kuuntelin, oli heille varmasti mukavaa, mutta myös se auttoi itseäni tulevilla reissuilla.
Toki itse vieläkin välillä jännitän uusien ihmisten kohtaamista. En tiedä mistä syvältä sisältä se kumpuaa. Ehkä siinä on se pelko, että pakit tulee. Vaikka tuskin koskaan niitä ei ole tullut. Mutta silti se jostain syvältä kumpuaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti